Lapsi(6~7-vuotias)/Tyttö/Vaihdokas/Albino monocle kobra

Arkailevat silmät tutkivat maailmaa suuren vaaleanpunaisen pupun takaa, jota pienet kädet puristavat rintaa vasten. Pitkä hiljainen tuijotus, kunnes kasvot piiloutuvat pehmolelun selän taakse. Onneksi olkoon, olet tavannut Naginan.

Maine:
Naginalla ei ole mitenkään suurta mainetta, muuta kuin vanhassa naapurustossaan säälittynä hiljaisena lapsena, jota hädin tuskin koskaan näki. Nykyään ne, jotka tietävät millaisista oloista tyttö on kotoisin, toivovat tämän löytävän uuden turvallisen ja onnellisen kasvualustan orpokodilta.

Asuinpaikka:
Nagina on asunut vähän vajaan vuoden orpokodilla, ja alkanut mieltään sen vihdoin ja viimein itsekin kodikseen.

Ulkonäkö:
Humanus – Nagina ei juuri hallitse tätä hahmoaan, ja yleensä keskittyminen ei riitä kunnolla pääsemään täysin humanus-muotoon vielä. Sitä kuitenkin aina leikkien välissä harjoitellaan ahkerasti vanhempien avustamana.

Hibrida – Vähän reilun metrin pituinen tyttö on ruumiinrakenteeltaan vielä varsin hentoinen, vaikka orpokodin myötä on saanut vähän lihaakin luidensa suojaksi. Kuitenkin on jo voittamassa alipainoa, jonka entinen elämä tyttöön jätti. Tuuheat hiukset ovat väriltään kultaisen oranssit pinnalta päin, mutta sisemmällä alkaa mennä punaisempaan päin, ja niskahiukset ovatkin jo miltei verenpunaa. Muutamia kultaisia suomuja ympäri kehoa. Iho on vaaleaa, jossa näkyy selvästi lämpötilan muutokset, kuumalla punoittaa ja kylmällä valahtaa valkeaksi.

Kasvot ovat niin ikään lapsekkaan pyöreät. Muutama pisama koristaa poskia satunnaisten suomujen lisäksi. Silmät ovat pupillin ympäriltä kultaiset, mutta väri muuttuu vihreämpään, mitä lähemmäksi iiriksen ulkoreunaa mennään. Kirkkaiden silmien katse, vaikka onkin edelleen arka, on kuitenkin myöskin alkanut saamaan hieman enemmän eloa.

Vaatetuksessa Nagina ei ole tarkka, mitä päälleen pistää, kunhan on lämmin. Tykkää kuitenkin lämpimistä väreistä, sillä ajattelee lapsen mielellään värin tekevän vaatteesta vielä hieman normaalia lämpimämmän. Rusetit hiuksissa on myöskin mukavia, jos joku sellaiset suostuu laittamaan, mutta eivät mitenkään pakollisia. Mutta joka aamu pitää kuitenkin käydä kaikki perheenjäsenet läpi, josko joku suostuisi hommaan.

Bestia – Suomut peittävät tällöin Naginan koko kehon. Jalat yhdistyvät pitkäksi suomuiseksi hännäksi, joka kannattelee tukevasti tytön kevyttä yläkehoa. Pää ja kaulan iho litistyy huomattavasti ja poskilta ja ohimoilta leviää käärmeen kaulukseksi. Kaulus päättyy solisluiden kohdalle, hieman kauluspaidan tapaisesti, josta jatkuu hartioihin. Terävät myrkkyhampaat pitenevät, muiden hieman kutistuessa, mutta ollen edelleen selkeästi näkyvissä.

Fera – Albino monocle kobra. Nagina on albiino-värimuunnoksen vuoksi pääväriltään oranssi, vielä melkoisen lyhyt käärmelapsonen. Kauluksen sisäpuolella on enemmän punaisen sävyjä, ja silmät ovat kirkkaan punaiset.

Luonne:
Nagina on äärimmäisen hiljainen ja ujo lapsi, jonka saattaa nähdä kurkistelemassa nurkkien ja suuren pehmopupunsa Bun-Bunin takaa maailmaa. Pieni tyttönen, joka pääosin kommunikoi eleillä ja hieman myös ilmeillä yleensä arastelee kaikkea uutta, mutta lapsen uteliaisuus elää hänessäkin, jossain syvällä arkojen vilkaisujen takana. Naginalla on varsin vähäinen puhevarasto, ja varsinkin ärrät ja ässät meinaa olla hieman hakusessa, mutta hiljaisella äänellä hän saattaa kutsua läheisimpiään lempinimillä.

Perheen kesken Nagina on rohkeampi, vaikkakin edelleen hiljainen. Hän on vihdoin alkanut oppia, että orpokoti on koti, ja sen jäsenet hänen uusi perheensä. Pienet sormet saattavat usein tarrautua vanhempien helmaan tai sormiin, tai sitten tyttö ojentaa käsiään näitä kohden, pyytäen sanattomasti päästä syliin. Syli onkin Naginalle aina turvallisin paikka, varsinkin kun Bun-Bun on tiukassa halauksessa. Mutta jos syliä ei ole saatavilla, on pienin ja pimein kolo käärmeen piilo, jonne tyttö nopeasti sujahtaa turvaan.

Naginan menneisyys on kuitenkin vaikuttanut lapseen huomattavasti. Tyttö näkee talvisin painajaisia, johon vain Bun-Bun kelpaa lohduksi. Hän on henkisesti jäänyt hieman jälkeen, mutta viivästyksestä huolimatta ei ole kehitys kuitenkaan täysin tyssännyt. Pelkää huutamista, ukkosta ja muita kovia ääniä. Joskus saattaa tarjota pipoa tai villasukkia muille, jos kuulee puhuttavan talvesta, olkoot ulkona sillä hetkellä vaikka vuoden kuumin kesäpäivä. Kylminä päivinä myös Bun-Bun saa vaatteet päälleen.

Rakastaa etsiä hyönteisiä kesällä, varsinkin koppakuoriaisia. On myös ahkerasti pyytämässäorpokodin väkeä tulemaan mukaan käymään äitinsä haudalla, jossa ei vielä osaa suunnistaa omin avuin.

Menneisyys:

Äidiltä Nagina kuitenkin löysi rakastavan turvan, ja tämä piti tyttärensä puolia raivoisasti. Isä oli paljon poissa kotoa, ainakin alkuun, kunnes lopulta uuvutti itsensä, menetti työnsä, ja lopulta sortui alkoholiin. Äidin rooli muuttui rankemmaksi, kun hän joutui suojelemaan tytärtään, eikä pystynyt enää tarjoamaan tälle aidosti onnellisia muistoja. Pieni käärme piiloutui laatikostojen taakse.

Talvi, ja jälleen uusi riita. Nagina pelkää, kun isä ja äiti riitelevät. Isä suuttuu, lyö äitiä. Äiti menettää tajuntansa ja isä lukitsee äidin ulos. Isä juo, juo ja juo vielä hieman lisää. Isä itkee, puhuu Naginalle, joka on kaapin takana piilossa. ”Minä yritin... Minä todella yritin... Anteeksi, Nagina.” Joku murtautuu sisään. Tulee miehiä, jotka vievät isän pois. Lopulta he löytävät pienen käärmeen, ja kantavat tytön orpokotiin.

Talviyö, jona Nagina menetti vanhempansa, naapurit olivat ottaneet yhteyttä poliisiin, uskaltamatta itse puuttua tilanteeseen. Kukaan ei ollut uskaltanut edes lähestyä, mutta huoli sai kutsumaan apua. Lapsen äiti kuitenkin jäätyi kuoliaaksi pimeässä. Hyvän aikaa tapahtumien jälkeen Nagina yritti karata orpokodilta, palatakseen kotiinsa, mutta naapurit toivat tytön aina takaisin. Kesti tovin, ennen kuin lapsi vihdoin alkoi ymmärtämään.

Omaisuus: